torstai 1. lokakuuta 2015

Erittäin kirvelevä karkuutus

Sunnuntaina oli tarkoitus käydä kelluntarenkailla yhtä uutta, potentiaalista suurhaukijärveä ronkkimassa mutta paikan päällä kohtasimme pettymyksen huomatessamme järven olevan todella rehevä, lähes umpeenkasvanut. Fiilis lässähti välittömästi, jätimme suosiolla tämän järven nyt väliin ja päätimme palata mahdollisesti keväällä uudestaan jolloin kasveista ei olisi ongelmaa. Varasuunnitelmaa ei tietenkään ollut ja hommahan meni sitten ihan arpomiseksi. Kohteeksi valikoitui sitten ihan arvalla isompi järvi. Motivaation puutos vähän vaivasi kun alkuperäinen suunnitelma menikin pieleen, heitettiin kuitenkin muutama tunti hyvännäköisiä kortteikkoreunoja. Tapahtumat oli tosi vähissä. Yhdeltä lyhyeltä pätkältä saatiin kuitenkin useampia tapahtumia, joista muutama ihan kunnon tärppi jäi vähän vaivaamaan. Molemmille yhdet pienet kalat ylös, eipähän mennyt munat pataan. :)

Tiistaina lähdettiin sitten tutuille vesille uistelemaan. Yöllä oli ollut vähän pakkasta ja veneen pohjalla oli vähän jäätäkin. Syksy tulee! :) Todella komea sumu oli järvellä ja ensimmäiseen pariin tuntiin ei uistellessa juuri rantoja näkynyt. Ilman gepsiä ei hommasta olisi tullut kyllä yhtään mitään.


Aamun ensimmäiset tunnit antoivat taas mukavasti tapahtumia kunnes koitti viime reissuilta tuttu hiljainen hetki jolle Handyy keksi osuvan nimen, keskipäivän jumi. Homma meni ihan jäihin ja vain satunnaisia kaloja saatiin viimeisten tuntien aikana. Isoja ei löydetty tällä kertaa, reissun saldo taisi olla 12 normihaukea. Osa kaloista on jo todella paksussa kunnossa, eräälläkin oli juuri syöty lahna mahassa. Ihan kiva reissu hyvässä kelissä, miinuspuolena yksi hajonnut kela.

Eilen oli vuorossa pitkä päivä toisella järvellä. Viimeksi kävimme tuolla lauantaina ja silloin suurimpana oli Handyyn saama ysin kala. Tämä järvi ei ole sieltä mukavimmasta päästä kalastaa vaan homma on enempi aivot narikassa paiskomista ilman mitään kiintopistettä. Tuonne lähtiessä on aina fiilis että yksi kala riittää, kunhan se on se oikea. Eli isoa lähdettiin jahtaamaan.
Kalastus aloitettiin tutusta paikasta yhdeksän maissa mutta ensimmäiset ankkuroinnit eivät vielä tapahtumia antaneet. Päivä vaikutti vaikealta, yleensä tämä kohta antaa avauskalan nopeasti. Noin tunnin heittelyn jälkeen sain ensimmäisen tapahtuman kun 23 cm Fox Rage Pro Shad  kelpasi. Jäätävä pommi ihan puskista ja muutaman potkun jälkeen kala irti. Ei ollut varmaan kolmosta isompi mutta kyllä herätti! Handyykin sai heti perään kovan tärpin samasta ankkuripaikasta. Hetken aikaa vielä heitimme ilman tapahtumia, sitten siirryimme uistelemaan.

Uistellen saimme muutamia pienempiä haukia mutta aika nihkeetä oli edelleen. Jossain vaiheessa siirryimme heittämään aiemmilla reissuilla kaloja antanutta aluetta. Fiilis oli että jos siellä ei ala tapahtumaan niin sitten on jo tosi vaikeeta.
Ensimmäinen ankkurointi tuttuun paikkaan oli yllättävän hiljainen, ei tärppiäkään. Sama toistui seuraavassakin ankkuripaikassa. Seuraavaksi siirryimme kokeilemaan huvikseen vähän matalammasta. Hetken aikaa olimme jo heittäneet siinäkin ilman tapahtumia. Yhtäkkiä lähistöllä alkoi pintomaan joku ihan oudon näköinen kala ja molemmat jäätiin sitä tuijottamaan ja ihmettelemään. Oma heitto oli juuri lopussa, taisi olla vain yksi käsi vavassa kiinni, toisella osoitin sitä pintovaa kalaa. Juuri silloin joku rouhaisi ihan veneen vierestä Foxiin jäätävällä voimalla, niin että näkyi ja kuului. Hätäinen vastari yhdellä kädellä ja juuri kerkesin huutaa että "nyt on pölli!" kun kala jo irtosi jättäen jälkeensä muhkeat pyörteet ja todella, siis todella tyhjän olon. Molemmat kerkesimme nähdä kalan, siinä olisi ollut se mitä olemme tältä järveltä pitkään yrittäneet, järvikymppi. En muista onko kalan karkuuttaminen ikinä tuntunut yhtä pahalta, kyllä kirpaisi ja todella pahasti. Miten voikin se iso kala iskeä juuri silloin kun vähiten odottaa. Olimme kalastaneet jo monta tuntia kovalla sykkeellä keskittyneesti, sitten kun keskittyminen sekuntien ajaksi herpaantuu niin jo paukkuu. Ei oo hauskaa!

Eikä ne mokailut vielä tähän loppuneet. Tärisevin käsin rupesimme heittämään paikkoheittoja. Parin heiton päästä kauempaa veneestä joku rouhaisi voimakkaasti ja vastarissa siima löystyi. Tapahtui se mitä pidin käytännössä mahdottomana, lukko pyörähti pois titaaniperukkeesta, sinne meni uistin, toivottavasti ei jäänyt kalan suuhun. :( Jos äsken otti päähän niin nyt v*tutti jo ihan kympillä. Nyt tietää mitä lukkoja ei käytä enää koskaan titaaniperukkeessa. Saattoi olla sama kala tai sitten ei, mistä näitä tietää.

Jatkoimme lahden tarkkaa kalastusta ja hetken aikaa tapahtumia tuli mukavaan tahtiin, jokaisesta ankkuripaikasta jotain. Kala oli kuitenkin pientä. Harhauduimme vähän matalampaan missä emme juuri ole heitelleet ja muutaman heiton päästä Handyylla pyörähti selkeästi iso kala uistimen perässä jättäen mukavat pyörteet pintaan. Tältä järveltä tuntuu olevan lähes mahdotonta saada kalaa ottamaan paikkoheittoon eikä tämä kala tehnyt poikkeusta asiassa vaikka tarjosimme sille vielä useampaa eri väriä.

Loppupäivä kului välillä uistellen ja välillä heitellen, pieniä haukia sieltä täältä saaden. Isoista emme enää havaintoja saaneet. Vähän pettyneenä jouduimme järveltä poistumaan iltahämärässä. Taas oli mahdollisuus lähteä voittajina kotiin täältä mutta kuinkas kävikään. Todella karulla tavalla on tämä järvi meitä kouluttanut, ei ole ensimmäinen iso kala minkä olemme täällä menettäneet. Milloin ovat välineet hajonneet ja milloin kala tipahtanut liplockista järveen vääntäen koukut suoriksi. Ehkä jonain päivänä se palkinto vielä tulee. :)

-Suurkalastaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti